Monday, 9 December 2019

Taiteilijaelämää

Näytä lähdekuvaPentti Saarikoski oli tunnettu runoilija ja kirjailija, joka syntyi 2.syyskuuta 1937 ja kuoli 24.elokuuta 1983. Saarikoski olikin niin sanottu naistenmies, sillä hän tapaili viittä naista joista neljän kanssa hän oli naimisissa. Saarikoskella on myös näiden suhteiden kautta hänellä on myös viisi lasta. Itse en kyllä ymmärrä miksi ja miten hänellä oli niin monta naista, sillä en itse pidä Saarikoskea komeana tai muutenkaan hyvännäköisenä.  



Näytä lähdekuva



Viljo Kajava oli runoilija ja suomentaja. Hän syntyi 22.syyskuuta 1909 Tampereella ja kuoli 2.helmikuuta 1998 Helsingissä. Kajava on haudattu sukuhautaan Hietaniemen hautausmaalle vaimonsa Maj Kajavan kanssa. Ajatus sukuhaudasta ja koko sukuhautauksen idea on muuten todella hieno idea jos haluaa olla lähellä ihmisiä joista välittää. Itse en kumminkaan ole kiinnostunut sellaisesta tai muutenkaan minä en itse halua tulla haudatuksi sillä tavalla. Koko ajatus hautaamisesta ällöttää, sillä en halua mädäntyä missään maanalla enkä varsinkaan kenenkään tuttavan kanssa.



Näytä lähdekuva


Hannu Salama on suomalainen kirjailija joka syntyi 4.lokakuuta 1936. Salama opiskeli ensin Tampereen klassillisessa lukiossa, jonka jälkeen hän meni armeijaan ja armeijan jälkeen siirtyi Oriveden opistoon. Opistossa hän myös alkoi kiinnostua kirjallisuudesta. Oriveden opisto on aika naurettava valinta. No hän näyttääkin ihan juntilta. No ei se mitään jos tykkää kuolleista kylistä, missä ei ole yhtään mitään. Itse en muuttaisi tänne jos saisin päättää missä asun.




Näytä lähdekuvaPirkko Saisio on suomalainen kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä. Hän syntyi 16.huhtikuuta 1949. Saisio on lahjakas kirjailija joka on kirjoittanut monia kirjoja omalla nimellään ja myös salanimillä. Mutta yleensä kukaan ei tiedä että hän on myös näyttelijä. Minusta näyttelijän työ kuulostaa ja vaikuttaa erittäin kiehtovalta ja olen myös itse miettimään näyttelijän uraa. Saisiossa on myös yksi asia mikä on todella hieno ja upea asia sillä hän on rekisteröidyssä suhteessa naisen kanssa.











Lähteet: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Saarikoski
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirkko_Saisio
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viljo_Kajava
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Salama

Kirja-analyysi Annika Idströmin romaanista Veljeni Sebastian

Annika Idströmin romaani Veljeni Sebastian on ilmestynyt vuonna 1985. Kirjan aiheena on aikuisten maailman tutkiminen älykkään pikkupojan näkökulmasta. Kirjan minäkertojana toimii 11-vuotias Antti, joka on ikäisekseen hyvin älykäs ja harvinaisen tunnekylmä. Tekstiin on myös sisällytetty paljon kirjeitä Antin ja kirjan sivuhenkilöiden välillä sekä pieni katkelma Antin äidin kirjoittamaa romaania.

 Antti on kirjan päähenkilö. Hän asuu äitinsä kanssa kerrostaloasunnossa 1980-luvun Helsingissä. Antti on pienikokoinen, kirjassa kerrotaan, että hänen pituuskasvunsa on pysähtynyt 7-vuotiaan tasolle. Antin pää on ison kokoinen suhteessa hänen muuhun vartalonsa. Antti on luonteeltaan hyvin älykäs ja järjestelmällinen. Hän kuluttaa aikaansa laskemalla Itäväylällä kulkevia autoja ja tekemällä tietokortteja tapaamistaan ihmisistä. Antti myös kirjoittaa paljon muistiinpanoja elämästään.  Koulussa hän pärjää hyvin, vaikka toiset oppilaat usein  kiusaavat häntä. Antilla ei ole paljon ikäisiään ystäviä, mutta hän viihtyy hyvin yksinään. Kotona Antti usein käskyttää äitiään ja purkaa siten luultavasti pahaa oloaan.

Antin äiti Kaarina on yksinhuoltaja. Kaarina kirjoittaa romaania Anneli-nimisestä naisesta, joka on pienen pojan äiti. Kirjan alkupuolella on muutaman sivun mittainen pätkä Kaarinan romaanista. Antti asuu kahdestaan Kaarinan kanssa, joten he viettävät paljon aikaa yhdessä. Antin elämä muuttuu, kun Kaarina löytää itselleen miesystävän, Mikan. Mika on myös yksi kirjan sivuhenkilöistä. Alussa Antti pitää Mikasta, mutta pian hän alkaa pian vihata Mikaa. Mika joutuu uhkapelaamisen takia vararikkoon ja muuttaa Antin ja Kaarinan kotiin asumaan. Mika ottaa monesti Antin mukaansa ja menee tapaamaan toisia naisia Kaarinan selän takana. Antin viha Mikaa kohtaan kasvaa. Lopulta Antti yrittääkin päästä Mikasta eroon, mutta murhayritys epäonnistuu ja Mikan sijasta kulkeekin Kaarina. Tapahtuneen jälkeen Antti siirretään lastenkotiin. Kirjan kolmas mainitsemisen arvoinen sivuhenkilö on jo kirjan nimessäkin esiin tuleva Sebastian. Hän on Antin ikäinen poika, johon Antti tutustuu ensin mummolassa ollessaan siellä hoidossa samaan aikaan Sebastianin kanssa ja sen jälkeen tarhassa Antin ollessa 4-vuotias. Antti ihailee syvästi Sebastiania, joka on Antin mielestä täydellinen. Sen voi päätellä helposti tavasta, jolla Antti kuvailee Sebastiania. Antti kertoo Sebastianin tietävän paljon ja olevan hyvä opettaja. Hän myös kuvailee Sebastianin ulkonäköä ylistävään sävyyn. En ole varma siitä, onko Sebastian todellinen henkilö vai kenties Antin mielikuvitusystävä.

Kirjan alkutilanteessa Antti kertoo istuvansa ikkunalaudalla avoimen ikkunan ääressä. Hän kertoo, että hänen ystävänsä Taru on kuollut ja Sebastian oli hänen ystävänsä monta vuotta sitten. Näistä tiedoista voin päätellä, että kirjan alkutilanne ei ole ajallisesti ensimmäinen tapahtuma. Pian Antti hyppääkin ajassa taaksepäin ja alkaa kertomaan vuoden takaisia tapahtumia. Siitä eteenpäin tapahtumien ajankohdat vaihtelevat kertoen 4-11-  vuotiaasta Antista. Vaikka tarina ei etene täysin kronologisessa järjestyksessä, kirjan loppuosassa tapahtumat kulkevat kuitenkin ajallisesti eteenpäin, joten pääjuonenkäänteet tulevat selvästi esiin. Juonen suurimpia  käänteitä ovat Antin ja Sebastianin ystävystyminen kun Sebastian muuttaa Antin luokalle, Kaarina-äidin kuolema sekä Antin lastenkotiin joutuminen. En usko, että juonella on tässä kirjassa lopulta paljon merkitystä. Tärkeämpää on varmaankin tunteen välittäminen ja yksittäisten tapahtumien kuvaaminen.

Kirjan tapahtumat kytketään 1980-luvun teollistumisvaihetta läpi käyvään Suomeen. Tapahtuma- ajalla on merkitystä kirjan kannalta, sillä vastikään teollistunut ja tunteeton suurkaupunki luo kirjaan synkän tunnelman. Kirjan on mielestäni tarkoitus ottaa kantaa kaupungistumiseen ja sen tuomaan kylmyyteen muiden aiheiden lomassa. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääsääntöisesti kouluun, Antin kotiin, yhteen kesään maaseudulla sekä lastenkotiin. Kerran Antti käy ystäviensä kanssa työmaalla keskellä yötä. Tässä kohtauksessa miljööllä oli mielestäni suuri vaikutus tapahtumien aavemaiseen ilmapiiriin.

Kirjan teemoja voi mielestäni tulkita monella tavalla. Kirjassa sivuttiin niin monia aiheita, että kaikkia teemoja ei tule edes huomanneeksi yhdellä lukukerralla. Lukeminen oli hämmentävää, koska en tiennyt, mitkä kohdat kirjasta tapahtuivat oikeasti ja mitkä olivat vain päähenkilön mielikuvituksen tuotetta. Kuten jo aiemmin mainitsin, en ole varma Sebastianin olemassaolosta. Teksti hyppi tapahtumasta toiseen ja kirjan luoma ilmapiiri oli pääosin negatiivinen. Päähenkilöön oli vaikeaa samaistua, sillä hän oli tunnekylmä enkä ymmärtänyt hänen huumoriaan. Kirjan myötä aloin pohtia, onko monilla ihmisillä samanlainen elämäntilanne kuin Antilla. Hänen elämästään ei löytynyt monia ilonaiheita eikä hänellä ollut paljoa läheisiä ihmisiä. Hän vaikutti olevan turtunut pilkkaamiseen ja häneen kohdistuvaan koulukiusaamisen. Antin kasvuympäristö oli selvästi vaikuttanut hänen henkiseen kehitykseensä. Kaiken kaikkiaan kirja oli silmiä avaava kokemus nuoresta pojasta ihmissuhdeongelmien keskellä, enkä toivo kenenkään käyvän läpi samaa kuin Antti kävi kirjan aikana.

Kirja-analyysi Rosa Liksomin kirjasta yhden yön pysäkki

Yhden yön pysäkki on vuonna 1985 ilmestynyt Rosa Liksomin kirjoittama novellikokoelma. Teoksen kirjoistuskieli on Suomi. Kertoja ei ole kaikissa kirjan novelleissa sama, mutta suurimmassa osassa se on minäkertoja tyyppi tai täysin ulkopuolinen kertoja. Tapahtumat käydään novelleissa neljän eri väliotsikkoa, jotka ovat Steissi, kaivopiha, steissi, Euroopan eteisaula, 67 astetta pohjoista leveyttä ja Neljä variaatiota.

Päähenkilöt kahdessa ensimmäisessä väliotsikossa Steissi, kaivopiha, steissi ja Euroopan eteisaula, ovat pääosin naispuolisia joiden elämän ympärillä pyörii erilaiset ongelmat kuten päihteet ja miesten aiheuttamat ongelmat. Väliotsikossa 67 astetta pohjoista leveyttä puolestaan päästään puolestaan kylmään ja koleaan lappiin. Päähenkilöt tässä väliotsikossa ovat pääasiassa vanhempia miehiä ja naisia joiden elämään kuuluu tyypillinen lappilaisen elämä. Viimeinen väliotsikko nimeltä Neljä variaatiota puolestaan käsittelee seksiä ja seksuaalisuutta. Kaikissa novelleissa on kumminkin päähenkilöillä yksi piirre samaa sillä päähenkilö on jollain tavalla uhri.

Sivuhenkilöt novelleissa ovat aika samanlaisia luonteiltaan eli voimakas luonteisia eli temperamenttisia, mutta toisaalta myös hyvin erilaisia mikä tekee novelleista mielenkiintoisia ja omaperäisiä. Sivuhenkilöt ovat myös päähenkilölle jollain tavalla läheinen tai tuttu. Yleensä päähenkilön kumppani tai perheenjäsen. Jos päähenkilö on nainen silloin sivuhenkilö on yleensä näissä novelleissa naisen kumppani joka on vanhempi kuin nainen.

Novellien juonet ovat erilaisia, mutta niihin liittyy ongelmat. Oma novellini tässä kirja on nimeltä Se syntyi kevätruuhkassa vartin yli yksi. Novelli alkaa siitä kun päähenkilö syntyy ja sen juoni käsittelee päähenkilön kasvamista ja kasvamisen ohella syntyviä ongelmia. Novelli kertoo siis lapsesta joka kasvaa aikuiseksi joka tekee ja on ongelma lapsi eli toisin sanoen hän on rikollinen. Itse sain käsityksen siitä että päähenkilö olisi sukupuoleltaan poika. Novelli päättyy siihen kun päähenkilö kuolee keuhkotautiin jonka hän sai polttamalla tupakkaa ja juomalla alkoholia.

Aikakausia novelleissa ei ole kerrottu, mutta sen voi päätellä helposti sillä niissä puhutaan markoista ja puhelimista ei paljoa kuule novelleissa puhuttavan. Ja aikakauden voi myös päätellä kirjan julkaisu vuodesta. Itse ajattelen novellien perustuvan noin 70-80 luvuille.

Kirjan novellien aiheet ovat minun mielestä edelleen aika tärkeitä ja kantaa ottavia. Esimerkiksi päihteen ja seksuaalinen häirintä. Osittain kirjan lukija alkaa varmasti pohdiskelemaan näitä aiheita myös omalta osaltaan esimerkiksi miten kyseiset aiheet ovat ja vaikuttavat omaan elämäänsä. Ja varmasti alkaa myös miettimään millaisia ongelmia löytää omasta tai läheistensä elämästä. En yleensä myöskään lue tämän kaltaisia kirjoja sillä kirja on kirjoitettu pääasiassa erilaisilla murteilla. Murteet määräytyvät sen myötä mihin päin Suomea tai maailmaa novelli perustuu. Itse en oikein pidä kirjoista jotka on kirjoitettu murteilla sillä niitä on mielestäni hankala lukea. Kirjassa on myös käytetty nimenomaan lyhennettyjä sanoja joita on jokseenkin hankala lukea. Tämän tekstinkin kirjoittaminen oli jokseenkin hankala, sillä ohjeet kirja-analyysiin oli tehty romaniin pohjalta, mutta tein parhaani ja yritin tulkita ohjeet omalla tavallani.



Tuesday, 3 December 2019

Mihin osallistuttiin?



Mitä on osallistuva kirjallisuus?


1960-luvusta lähtien nopeasti teollistuvassa maailmassa tiedonvälitys muuttui ja esimerkiksi television käyttö yleistyi ympäri maailmaa. Suomalaiset saivat tietoa maailman tapahtumista helposti kotisohvalleen. Vaikka ihmisten elintaso parani, yhteiskunnan ongelmat eivät silti kadonneet minnekään. Osallistuvan kirjallisuuden kirjailijat tahtoivat ottaa kantaa yhteiskunnallisiin ongelmiin ja toimia äänekkäästi paremman maailman puolesta. Kirjailijat arvostelivat auktoriteetteja ja kapinoivat yhteiskunnallisia järjestelmiä vastaan.



Näytä lähdekuva
Rosoinen kaupunkiympäristö


1960-luvulla maailman kiihtyvä teollisuus sai kirjailijat kiinnittämään huomiota luonnonsuojeluun. Kirjallisuuden ilmaisukeinoksi nousi arkipäiväisen elämän kuvaileminen ja kaupunkiympäristöön liittyvä rosoisuus. Runoista tuli rennon puhekielisiä ja säkeet olivat erimittaisia. Runouden tyylisuuntaa kutsuttiin epäpuhtaaksi runoudeksi ja sen keulahahmona tunnetaan Pentti Saarikoski, joka julkaisi vuonna 1962 runokokoelman Mitä tapahtuu todella?




Näytä lähdekuva
Heikki Turusen romaani Simpauttaja
kertoo autioituvasta maaseudusta. 

1970-luvulla kirjallisuudessa kuvattiin kaupungistumisen myötä autioituvaa maaseutua. Esimerkiksi Heikki Turunen kirjoitti aiheeseen liittyvän romaanin Simpauttaja vuonna 1973. 1970-luvulla pinnalle nousi myös feministien edelläkävijänä tunnettu suomenruotsalainen Marianne Alopaeus. Sekä 1960-että 70-luvuilla kirjallisuudessa nousivat esiin keskeisinä teemoina myös sodanvastaisuus, tasa-arvo ja seksuaalisuuden tabut.




Näytä lähdekuva
80-luvulla kirjoissa käsiteltiin perheiden
hajoamista ja yksinhuoltajuutta.




1980-luvulla kirjallisuuden aiheet olivat synkkiä ja kirjoissa kuvailtiin rajuja tapahtumia. Kirjoissa käsiteltiin esim. perheiden hajoamista ja yksinhuoltajuutta. Annika Idströmin kirjassa Veljeni Sebastian kerrotaan nuoresta pojasta, joka elää yksinhuoltajaäitinsä kanssa. Monet nuoremmat kirjailijat kirjoittivat pessimistisen sävyisiä romaaneja, joissa kirjoitettiin värähtämättömällä äänensävyllä hyvästä ja pahasta.







Lähteet:
https://www.kirjasampo.fi/fi/kotimainen-kirjallisuus-1960-luvulla
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kirjallisuus
https://www.kirjasampo.fi/fi/kotimainen-kirjallisuus-1980-luvulla
Oppikirja